Kapu ja soittaja samassa veneessä
Kippariklinikassa Kokemäellä soiton lomassa työstettiin teemaa vuorovaikutus osana orkesteriyhteisön toimintaa. Vuorovaikutusnäkökulmaa päästiin pohtimaan mahdollisimman laajalla pohjalla, sillä keskusteluun osallistui harrastajia, ammattilaisia, nuoria, aikuisia, orkesterin johtajia sekä puhallinopettajia. Selkeästi lapsisoittajien näkökulmaa ei ollut, mutta monet toimivat lasten ja nuorten kanssa, joten käytännön kokemusta saatiin mukaan sitä kautta.
Vuorovaikutukseen oleellisesti liittyy kuuntelu, keskustelu, kysyminen ja vastaaminen. Toimiva vuorovaikutus ei ole itsestään selvää, vaan sen toimivuutta ja kehittämistä kannattaa orkesterin yhdessä johtajansa johdolla pysähtyä pohtimaan. Antoisan ja vilkkaan keskustelun sekä muistiinpanojen pohjalta tiivistelmää on laatinut yhteisökouluttaja Anne Auramo.
Työskentelyyn lähdettäessä tehtävä oli pohtia vuorovaikutuksen näkökulmasta mitä odotuksia kapellimestarilla on soittajille ja mitä odotuksia soittajilla on kapellimestarille. Keskustelun edetessä tärkeiksi pohdinnan kohteiksi nousivat pian myös soittajien keskinäinen vuorovaikutus, haaste kun soittaja ja johtaja ovat sama henkilö sekä vuorovaikutus lasten vanhempien kanssa.
Soittajien odotukset kapulle
Soittajat odottavat johtajalta musiikillista näkemystä ja sen perustelua, asiantuntevuutta, tarkkuutta sekä täsmällistä lyöntitekniikkaa. Näissä odotuksissa kiteytyy koko orkesteritoiminnan perustehtävä eli se miksi orkesteri on olemassa. Kullekin yhteisölle oman perustehtävän toteuttaminen on toiminnan punainen lanka. Kapulle kuuluu johtajan rooli ja selkeä vetovastuu kokonaisuudesta. Johtajan rooliin tärkeänä kuuluu määrätietoisuus, tasapuolisuus, kannustava ote hengen luojana, soittajien arvostaminen, luotettavuus ja sitoutuminen toimintaan. Kapun toiminnassa tärkeänä nähdään myös palautteen antaminen, kiittäminen sekä tarttuminen hankaliin asioihin eli harjoitetaan myös vaikeat kohdat.
Kapulta odotetaan ammattitaitoa keksiä ratkaisuja biisien toimivuuteen, sopivasti huumoria, löytää monipuolisia tapoja opettaa ja ohjata sekä lukea orkesteria ja sen soittokuntoa. Vastuu vuorovaikutuksen ylläpitämisestä ja toteutumisesta on aina kapulla, opettajalla tai ohjaajalla, joka on ns. ammattilainen omassa roolissaan. Vuorovaikutusvastuu terminä on paljon kertova ja enemmän kiinnostuneet voivat perehtyä Liisa Kiesiläisen samannimiseen kirjaan.
Vuorovaikutuksen toiminnassa oleellista on, että yhteisö puhuu samaa kieltä. Kapun vastuulla on se, että soittajat ymmärtävät sanoman. Soittajaryhmän erityisyys (harrastelijat / ammattilaiset / lapset / aikuiset, jne.) huomioiden kapu sopeutuu soittajien tietoihin ja taitoihin.
Kapun omalla toiminnalla on oleellinen vaikutus viestin perille menoon. Keskustelussa esimerkkinä käytettiin Kippariklinikan kapellimestaria Jukka Myllystä. Esimerkissä ei keskitytty lyöntitekniikkaan eikä musiikilliseen näkemykseen vaan ryhmän hallintaan muilla viestimiskeinoilla. Jukan hallittu, rauhallinen ja määrätietoinen olemus orkesterin edessä tuo ryhmälle sen tunnun, että johtaja tietää miksi täällä ollaan ja mihin ollaan menossa. Selkeä puhe ja tiivis katsekontakti koko soittajistoon pitää yhteyden orkesteriin. Ilmeet, eleet ja äänenpainojen käyttö auttavat orkesteria tietämään mitä johtaja tahtoo. Johtajan pitää olla läsnä koko olemuksellaan, jotta voi varmistaa viestin kulun molempiin suuntiin.
Kapun odotukset soittajille
Vastuullinen vetäjä odottaa ryhmältään aktiivista osallistumista, sitoutumista yhteiseen tekemiseen, oma-aloitteisuutta, hyviä käytöstapoja ja musiikin iloa. Kokonaisuuden ja yhteistyön toimivuuden kannalta soittajilta toivotaan yhteisvastuuta orkesterin jäsenenä olemisesta soittamalla sekä osallistumalla esim. roudauksiin harjoituksissa ja keikoilla. Yhteinen tekeminen vahvistaa yhteishenkeä ja luo yhteisöllisyyttä. Vastaavasti vain jonkin pienen ryhmän roudatessa aina koko porukan kamat, muodostuu herkästi ryhmälle toimintakulttuuri, jossa jotkut joutuvat tekemään ja toiset luikertelevat ulos yhteisestä vastuusta. Tällaisessa toimintakulttuurissa vuorovaikutuksen keinoin voidaan kohentaa koko porukan yhteisöllisyyttä.
Muut käytännön asiat kuten ajoissa paikalla oleminen, harjoituksissa keskittyminen ja kuunteleminen, omien stemmojen harjoitteleminen ja rohkeus soittoon esim. sooloissa, vaikuttavat oleellisesti orkesterin sisäiseen yhteistyöhön. Palaute on tärkeää, jotta orkesterin soitto voi kehittyä. Palautetta pitäisi oppia ottamaan myös vastaan. Kaikki stemmat ovat tärkeitä ja soittajan pitäisikin ymmärtää se, että oma soitto voi tukea ja vahvistaa toisen soittoa. Kaikkia tarvitaan ja yhteismusisointiin tuleekin suhtautua avoimin mielin.
Vuorovaikutuksen kehittäminen
Vuorovaikutuksen kehittymiselle löydettiin useita keinoja. Orkesterin keskusteluttaminen säännöllisesti yhteisistä asioista ja toimintatavoista sitouttaa soittajat osalliseksi orkesteria. Yhteiset pelisäännöt kirjoitettuina auttavat esim. uutta soittajaa tai kapua liittymään joukkoon. Yhteinen tavoitekeskustelu siitä, mihin koko porukalla tähdätään toimii motivaationa jatkaa pitkäjänteisyyttä vaativassa harrastuksessa. Tavoitteet tulee asettaa realistisesti, tavoitteilla tulee olla jatkumo ja kaikkien osallisten tulee olla niistä tietoisia. Johtajalla, opettajalla ja ohjaajalla on erityisen suuri vastuu siitä, että tavoitteita suunnitellaan ja niitä asetetaan oikeasuuntaisesti. Samassa veneessä oleminen vaatii tietoista asioiden pohtimista ja niistä keskustelua koko miehistön kanssa.
Harjoitusten äänittäminen, orkesteritoiminnan videointi ja peiliin katsominen antavat suuntaa siihen mitä voidaan kehittää. Harjoitusten aikana toivottiin, että soittajakavereiden kanssa on oltava mahdollisuus kuulumisten vaihtoon; sen jälkeen on helpompi keskittyä treeneihin. Treeneissä keskittymistä voidaan kohdentaa oikein sopimalla jo heti alussa esim. harjoitusten kulku. Laitetaan harjoiteltavat kappaleet/asiat järjestykseen, merkitään milloin on tauon paikka ja mitä muuta esim. sille kerralle liittyy.
Vuorovaikutuksen kehittämiseen liittyy myös ns. henkilökemiakysymykset ja erilaisten ihmisten kanssa toimiminen. Näihin teemoihin ei käytettävissä olevan ajan puitteissa ollut mahdollisuutta paneutua, mutta siinä on suoraa jatkoa vuorovaikutusteemaan. Kaikki esille tulleet näkökulmat sopivat sekä orkesteritoimintaan, opettamiseen että itse kunkin työ- ja opiskeluelämään. Näkökulmia soveltaen voi peilata kaikkea kanssakäymistä yhteisöissä, joissa toimitaan. Yhteisön vuorovaikutus näkyy aina myös ulospäin, joten orkesterin pitäisi aina muistaa olevansa palveluammatissa. Se miten kapu kohtelee soittajia, miten soittajat suhtautuvat kapuun ja toisiinsa, välittyy yleisölle sekä yhteistyökumppaneille. Soittamisen ja yhdessä tekemisen ilo pitäisi aina näkyä päällimmäisenä!!